Suomen keskiaikaisista kivikirkoista kolme on omistettu Pyhälle Ristille (Sancta Crux). Näistä Taivassalon kirkko on vanhin. Myöhemmin Pyhälle Ristille on omistettu myös Rauman fransiskaanikirkko sekä Hattulan kirkko.

Taivassalon kivikirkko on alkujaan rakennettu Kirkkomaa- nimiselle saarelle, jonka matala salmi erotti mantereesta. Nykyisin suurin osa Taivassaloa on mannerta.

Perinteisesti Taivasalonkin kirkon on uskottu olleen 1300-luvulta. Kivikirkon ensimmäisen vaiheen rakentaminen on ajoitettu vuosien 1425-1440 väliin. Ensin on valmistunut kirkon pohjoissivun itäpäässä oleva sakaristo. Sen jälkeen on rakennettu kirkon itä-länsi-suuntainen, suorakaiteenmuotoinen runkohuone. Asehuone kirkon eteläpuolella liittyy samana kivirakenteena runkohuoneeseen ja on näin rakennettu yhtaikaa viimeksi mainitun kanssa. 

Suomen keskiajan kivikirkkoja kutsutaan "harmaakivikirkoiksi", vaikka seinäkivien väri vaihteleekin paikkakunnittain. Taivassalon talonpojat ovat keränneet luonnonkivet omilta puolilta pitäjää. Pääosin ne ovat Taivassalon ruskeanpunaista graniittia, mutta joukossa on myös puhtaamman punaista, harmaata, jopa mustaakin kiveä.